Purjelento

Purjelento on ilmailua, jossa lentokone hyödyntää ilmavirtauksia ja pystyy siten lentämään jopa satoja kilometrejä ilman moottorivoimaa. Purjekoneen lentäjä etsii maastoa ja pilviä tarkkaillen nousevia ilmavirtauksia eli termiikkejä, jotka antavat koneelle nostetta. Nousevia ilmavirtauksia esiintyy eniten aurinkoisella säällä, jolloin auringon lämmittämä ilma kohoaa ylöspäin. Niinpä kevät ja kesä ovat otollisimpia vuodenaikoja purjelentoon. Joissain paikoissa purjekoneen on mahdollista hyödyntää myös muita sääilmiöitä kuten rinnetuulia tai aaltovirtauksia, mutta Suomen oloissa nostoapua tarjoavat lähinnä vain termiikit. Tavallisesti purjelentokone nousee ilmaan joko moottorilentokoneen vetämänä, erityisellä vintturilla tai omalla, vain nousua ja laskua varten rakennetulla apumoottorillaan. Yleensä purjekoneet nousevat apuvoimin puolen kilometrin korkeuteen, minkä jälkeen ne ovat omillaan ja lennon pituus on riippuvainen pilotin kyvyistä. Tavallisesti purjekoneet liitelevät parin kilometrin korkeudessa, josta ne ilman nousevia ilmavirtauksiakin pystyvät liitämään vähintään kuusikymmentä kilometriä ja etsimään sopivan laskeutumispaikan. Jos kone ei pääse takaisin lähtöpaikkaansa, se voi laskeutua melko turvallisesti myös pellolle. Purjekone on yksi- tai kaksipaikkainen, joten mistään joukkoliikenteen kulkuvälineestä ei voi puhua. Yksi purjelennon parhaista puolista onkin pilotin mahdollisuus omaan rauhaan kaukana maanpinnasta ja metelistä.

Linnuista lentävään koneeseen

Purjelento on yksi vanhimmista ilmailun muodoista. Purjekoneen edeltäjän, liitokoneen, kehitti saksalainen keksijä Otto Lilienthal jo vuonna 1891, jolloin hän onnistui saavuttamaan kahdenkymmenenviiden metrin pituisen lennon. Kaksi vuotta myöhemmin lentomatkan pituus oli kasvanut jo kymmenkertaiseksi. Lilienthal tutki intohimoisesti lintuja tarkoituksenaan siirtää lentotaito eläimistä ihmisen rakentamaan laitteeseen. Lilienthal ei kuitenkaan uskonut, että lintujen tapa lentää on ainoa mahdollinen. Sen sijaan hän auttoi todistamaan, että ilmaa raskaamman laitteen on mahdollista lentää ilman siipien räpyttelyä. Purjelentoa on harrastettu innokkaasti 1930-luvulta asti. Alkeelliset purjekoneet lähetettiin matkaan vuoren rinteeltä esimerkiksi ihmisvoimin venytetyn kuminauhan avulla. Tällöin lennot jäivät kuitenkin melko lyhyiksi, muutaman kymmenen sekunnin pituisiksi pyrähdyksiksi. Varhaiset purjekoneet rakennettiin puusta ja kankaasta, mutta nykyään ne valmistetaan muovista sekä lasi- ja hiilikuidusta. Nykyaikaisista purjekoneista löytyy usein erilaisia mittareita, lentotallentimia sekä gps-paikannin. Ne ovat ulkomuodoltaan pitkiä, kapeita, sileäpintaisia ja pitkäsiipisiä, jotta niiden liito-ominaisuudet olisivat mahdollisimman hyvät. Lisäksi laskutelineet sekä mahdollinen apumoottori ovat lennon aikana rungon sisään vedettyinä, jotta ilmanvastus olisi niin pieni kuin mahdollista. Koska lentäjän on kuitenkin saatava purjekone laskeutumaan haluamanaan hetkenä, on koneessa siipijarrut. Ne heikentävät siipien nostetta ja nopeuttavat koneen vajoamista.

Taivaallinen harrastus

Purjelennosta kiinnostuneen kannattaa hakeutua ilmailukerhoon, jotka Suomessakin omistavat suurimman osan kaikista purjekoneista. Kerho vuokraa koneita jäsenilleen, ja jäsenet huoltavat koneita yhteistuumin. Pelkästään jäseneksi ilmoittautumalla ei lentolupakirja kuitenkaan irtoa, vaan henkilön on osallistuttava purjelentokoulutukseen. Suomessa lupakirjakurssiin sisältyy vajaat 50 tuntia teoriaopetusta sekä 50 lentotuntia, minkä lisäksi pilotin on mahdollista kartuttaa osaamistaan syventävillä lentotaidon kursseilla. Ennen koulutukseen osallistumista on läpäistävä lääkärintarkastus, jossa varmistetaan, ettei lentäjällä ole harrastusta poissulkevia sairauksia. Taivaan korkeuksissa myös kilpailuhenkiset pääsevät toteuttamaan itseään. Suomessa ja maailmalla järjestetään jopa kahden viikon mittaisia kisoja, joissa lentäjät suorittavat erilaisia tehtäviä: esimerkiksi nopeuskisoja, joissa nopeimmin ennalta määritellyn reitin lentänyt voittaa, sekä maaliinlaskukisoja, joissa lentäjän on tarkoitus laskeutua mahdollisimman tarkasti maalialueelle. Purjekoneen ohjaaminen vaatii äärimmäistä taitoa ja tarkkuutta, ja harrastusta pidetäänkin yhtenä haastavimmista. Lentäjän on samaan aikaan ohjattava konetta, suunnistettava sekä tarkkailtava ympäristöään suotuisten ilmavirtausten löytämiseksi, minkä vuoksi keskittymiskyky on koko ajan koetuksella. Purjelento onkin takuuvarma keino saada ajatukset irti arjesta. Samalla tarjolla on ainutlaatuinen kokemus, jota ei pääse kokemaan missään muualla: alapuolella näkyvä maankamara, yläpuolella sininen taivas sekä korvissa vain kevyt tuulen humina.

Leave a Comment